Lisää asiaa
Silloin kun vielä kyylättiin nettipäiväkirjojen top-listaa, niin silmiinpistävintä oli se, että ainakin alkupäässä (sijat 0-200) [1] nettipäiväkirjat gravitoituivat omaan paikkaansa aika nopeasti ja pysyivät siinä miltei jämähtyneenä. Mistä ikinä sijoitus kertoikaan —paremmuus varmaan kuvaa sitä ihan hyvin— niin lukijat löysivät oikean arvon nopeasti. Ainahan siitä voi yrittää rimpuilla eroon, mutta se vaatii kovaa työtä. Minä en ainakaan sellaista jaksa (tai: ehdi, mutta jaksaminen ja ehtiminen taitavat olla monessa mielessä sama asia).
Toki top-listojen ulkopuolellekin jäi nettipäiväkirjoja, jotka ansaitsisivat korkeamman sijoituksen ja nettipäiväkirjoja, jotka olisivat liukuneet aivan kärkeen, jos olisivat vain saaneet kunnon mahdollisuuden. Mutta luulen, että sellaisia oli aika vähän.
Tämä top-listan approksimoima paremmuus ei ole mitään mihin kannattaisi suoraan pyrkiä, mutta toisin päin se toimii: se kertoo mitä ihmiset haluavat lukea, syystä tai toisesta.
Ongelma on vain siinä, että tarvitsemme enemmän nettipäiväkirjoja, jotka kirjoittavat sitä mitä ihmiset eivät halua lukea. Eli asiaa.
[1] Sitä tuli seurattua eniten.
