Tekijän oikeus olla välittämättä
Edellinen kirjoitukseni ei herättänyt suurta kohua nettipäiväkirjailijoissa, mikä johtuu osittain siitä, että lukijakuntani on kovin pieni, mutta ainakin yhtä suuri syy lienee siinä, että tekijänoikeudelliset asiat eivät enää juuri kiinnosta. Tekijänoikeuksiin liittyvät asiat ovat mielestäni oikeasti aika merkityksellisiä. Ne ovat hankalia ja niistä taistellaan usein oikeudessa asti.
Mutta todellisuudessa olen iloinen, että maailma on menossa suuntaan, jossa tämä tekijänoikeuden nimellä kulkeva historian painolasti on tippumassa pois hidastamasta menoa.
Miksi tekijänoikeudelliset asiat eivät juuri kiinnosta johtuu varmaan aika pitkälti siitä, että teoksellisuus liittyy nimenomaan muotoon, pintaan. Tekijä luo ainutkertaisen teoksen ja saa sille suojan. Kirjoituksen tapauksessa suoja koskee nimenomaan sitä tiettyä merkkijonoa. Mutta eihän se merkkijono ole mielenkiintoinen vaan siinä esitetyt ideat. (Ideoita voi (yrittää) suojata patenteilla, mutta ne ovatkin sitten toinen tarina.)
Siksi onkin oikeastaan vain hyvä, että suurin osa (noh, miltei kaikki) esimerkiksi suomalaisista nettipäiväkirjailijoista kirjoittaa perinteisessä mielessä huonosti. Tekstit eivät ole kauniita. Lauseissa ei ole "arvoa sinänsä." Nettipäiväkirjailijan kirjoitukset eivät ole teoksia. Ne ovat karuja ja hyvällä tuurilla esittävät jonkun tuoreen idean tai vaikka opettavatkin jotain. Suoraa rahallista arvoa niillä ei ole.
Tässä ilmastossa tekijänoikeudella ei ole mitään väliä. Ja hyvä niin.
