Olin yllättynyt kuinka paljon käyttöliittymien saralla kovasti hehkutettu Apple kyselee minulta kaikkea yhdentekevää kun asensin ohjelmaa, jolla voin komentaa kannettavaa mp3-soitinta. Mitä hiton väliä, mikä minun nimeni on? Haluan vain päästä kuuntelemaan höpötystä.
(Sivumennen sanoen Applen iTunes-ohjelman käyttöliittymä ja tuntuma ei sekään vakuuttanut. Tässä voi nyt puhua joku minun ennakkoasenne, mutta en ainakaan tietoisella tasolla tunnusta omaavani moista. Ohjelma oli ruma, eli erilainen, ja aika huonosti responsiivinen. Käyttöliittymässä esiintyneet termit olivat sekavia. Mutta toimihan se noin periaatteessa ihan hyvin. Eikä minua nyt varsinaisesti kiinnosta kyseisen ohjelman käytettävyys, haluan vain kuunnella höpötystä.)
Väitän siis, että ihmiset ovat laiskoja. Vastaväite voisi kuulua, että monet ihmiset eivät ole laiskoja. Olette oikeassa, monet ihmiset eivät ole laiskoja, mutta tällaiset ihmiset ovat vain löytäneet asiat, joissa niiden on helppo olla olematta laiska. Ihmisissä on tietysti eroja, mutta hyvä nyrkkisääntö on, että epäkiinnostavissa asioissa kaikki, siis aivan kaikki, ovat laiskoja.
Mutta mikä varsinaisesti ratkaisee on se, että ohjelmat tuppaavat tekemään asioita, jotka eivät ole kiinnostavia sinänsä. Niiden avulla käyttäjä voi tehdä jotain joka kiinnostaa (tai jotain josta maksetaan rahaa), mutta itsessään, kaikki mitä ohjelma tekee tai jättää tekemättä, ei ole kiinnostavaa. Paitsi ehkä ohjelmoijan mielestä.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että mikä tahansa asia mitä (esimerkiksi) tietokoneohjelma tekee ja mikä ei liity asiaan jota käyttäjä haluaa varsinaisesti tehdä (kirjoittaa, laskea, piirtää, mitä-lie) on parempi pitää ohjelman omana tietona. Minua ei todellakaan kiinnosta tietää mitä ohjelma tekee (kunhan se kertoo visuaalisesti että jotain tapahtuu jos operaatiossa menee pitkään) ja minua ei erityisesti kiinnosta vastailla kysymyksiin, jotka eivät liity mitenkään siihen mitä haluan tehdä.
Vähän hassua takertua yhteen esimerkkiin, mutta tämä nimiasia on vain niin hyvä esimerkki: se että minä kerron tietokoneohjelmalle nimeni (joka oli siis pakollinen tieto) ei helpota kyseistä ohjelmaa karvan vertaa tehtävässään, eli minun halujen miellyttämisessä. Ei tippaakaan.
On vain niin, että usein se lopullinen tavoite on niin houkutteleva, että jaksaa taistella kaiken tuon inhottavan nöyhtän läpi siihen, että pääsee tekemään itse asiaa. Mutta se ei tarkoita, että ohjelma olisi hyvä. Se tarkoittaa vain, että ohjelmalla voi tehdä mielenkiintoisia ja haluttavia asioita.
