Filosofiakin vanhenee
Sen vähän mitä olen filosofiaa lukenut, muistan että filosofit ovat pyörineet samojen teemojen ympärillä vuosisadoista toisiin. (Tämä ei ole ehkä hyvä kuva nykyaikaisesta akateemisesta filosofiasta, mutta en puhukaan nyt siitä.) Joku taisi jopa sanoa, että moderni filosofia on marginaalimerkintöjä Platonin teoksiin. Mitään kunnollisia ratkaisuja filosofian ikuisiin ongelmiin ei tunnu vain löytyvän.
Tämä, niin kuin niin moni muukin asia, on, nähdäkseni, vain näkökulmaharha. Harha syntyy siitä, että meidät on viritetty odottamaan suuria ratkaisuja suurilta ajattelijoilta, suurilta persoonilta. Todellisuudessa ongelmat ratkeavat niin, että ne muuttuvat vähitellen merkityksettömiksi. Kukaan ei enää sano "Heureka!" ja ratkaise filosofian ongelmia suurella järjestelmällään, vaan filosofiset menettävät ajan myötä merkitystään.
Mutta asiassa on tapahtunut radikaalimpikin käänne. Nimittäin 60-luvulta lähtien on alkanut kukoistamaan kognitiotiede. Kognitiotieteilijät tutkivat ihmisen aivoja ja aivotoimintaa empiirisesti. Kognitiotiede vastaa itse asiassa moniin kimurantteihin filosofian kysymyksiin, mutta ei suoraan, vaan muuttamalla näkökulmaa.
Erityisen hupsu on filosofejakin vaivannut kuvitelma, että ajatus koostuisi kielestä, eli sanoista ja lauseista. Todellisuudessa ihmiset ajattelevat "kielellä", jonka englanninkielinen termi on "mentalese", eli ikään kuin mielen kieli. Tämä mielen kieli pitää sitten muuntaa sanoiksi ja lauseiksi tarpeen tullen. Pelkästään tuon muunnosprosessin vaikeus pitäisi paljastaa fiksuimmille, että emme ajattele kielellä (emmekä hampailla, heh heh).
Lisää aiheesta seuraavissa lähetyksissä..
